Valituskirjelmä vuodelta 1490

Bönderna i Kemi, Ijo och Limingo socknar klaga i öppet brev för rikets herrar över ryssarnas upprepade infall i Österbotten samt det övervåld och de grymheter de därvid begått; likaså över den oförrätt beträffande köpslagande dem vederfares av Torneåboarna, vilka håller med ryssarna samt förser dem med vapen och andra förnödenheter. [ Diplomatarium Fennicum, keskiaikaiset asiakirjat ]

Kaikille niille hyville, arvoisille herroilIe, jotka sattuvat tämän kirjeen käsiinsä saamaan, teemme me miespoloiset, jotka olemme ja asumme Kemissä, Iijoella ja Limingassa, tällä avoimella kirjeellämme tiettäväksi ja valitamme Jumalan ja teidän edessänne sitä suurta murhaamista ja vahingontekoa ja hävitystä, jota venäläiset ovat meille tehneet nyt 80 vuoden aikana ja vielä nytkin vuosittain tekevät rauhallisina päivinä ja rauhan aikana.

Aina kun me miesparat saamme sanoman ja kirjeen Viipurista, että te, hyvät herrat, olette tehneet rauhan heidän kanssaan, niin venäläiset tulevat meidän luoksemme kauppatavaroineen, kulkevat kylästä kylään, tarkastavat, nuuskivat ja vakoilevat maakunnan oloja, ja kun me miesparat luulemme. että meillä on rauha niin he aiheuttavat meille kaikkein suurinta vahinkoa.

Nyt muutama vuosi sitten lähetettiin Suomesta Novgorodiin nämä hyvät miehet, jotka olivat herra Henrik Klaunpoika ja herra Olavi Tavast, ja useita hyviä miehiä heidän kanssaan. Siellä he sopivat ja tekivät siellä valoin vannotun rauhan, jonka piti säilyä 9 vuotta. Ja he lähettivät meille miesparoille sanoman, että sellainen vannottu rauha oli tehty. Ei kulunut täyttä 2 vuotta, kun venäläiset tulivat meidän luoksemme ja murhasivat, löivät ja polttivat edellä mainitut 3 pitäjää.

Sellaisesta vahingosta, jota me silloin kärsimme ja joka kohdistui sekä pyhiin kirkkoihin että vanhempiimme, armahtakoon Jumala ylhäällä taivaassa; ja valitamme siitä Jumalalle ja teille. Muutama vuosi sen jälkeen me miespoloiset olimme menneet ylös Lappiin; silloin venäläiset tulivat siellä meidän luoksemme, vannoivat pyhän ristin kautta ja sanoivat, että oli tehty rauha 7:ksi vuodeksi, ja sitoutuivat pitämään sen ilman petosta. Ei kestänyt kauemmin kuin kolme yötä, kun he jo hyökkäsivät kimppuumme. Siellä Lapissa oli 80 parasta talonpoikaa pitäjästämme Kemistä, ja venäläiset ottivat heidän poronsa ja kaikki heidän tavaransa. Sitten venäläiset vetäytyivät alas Kemiin ja Iijoelle, polttivat ja löivät kuoliaaksi miehiä, lapsia ja naisia ja kaiken, minkä he käsiinsä saivat.

Ja nyt muutama vuosi sitten saimme sanoman herra Eerik Akselinpojalta, Jumala hänen sieluansa armahtakoon, että rauha oli tehty ja vannottu 5:ksi vuodeksi. Venäläiset tulivat luoksemme kauppatavaroineen ja sanoivat, että sellainen rauha oli tehty, he kulkivat kylästä kylään ja elivät luonamme koko talven. Puolipaaston aikaan he lähtivät luotamme, lupasivat ja vannoivat, että rauha pysyisi, ja pyysivät meitä menemään Haukijärvelle. Sitten he tulivat seuraavana palmusunnuntaina, kun vähiten osasimme heitä varoa. Silloin he polttivat ja löivät, murhasivat ja piinasivat. Meidän naisemme ja lapsiparkamme ja ne miehet, jotka sen välttivät, he silloin ottivat ja veivät heidät mukanaan Venäjälle; nämä naiset ja lapset me olemme lunastaneet tai vielä joudumme lunastamaan suurilla rahasummilla. Ja ne naiset ja lapset, joita heidän miehensä eivät köyhyyden takia pysty lunastamaan, joutuvat siellä olemaan ja sinne jäämään, raatamaan ja rehkimään heidän hyväkseen.

Sitä suurta murhaamista ja vaikeata piinaa, jota he meille onnettomille kristityilIe ovat tehneet, valitamme Jumalalle taivaassa ja teille. Miesväkeä he ottavat ja ripustavat jaloista ja joitakin käsistä, tuovat heinää, tekevät tulen heidän alleen ja polttavat heiltä tukan ja parran pois. Kun he ovat näin tehneet, he päästävät heidät alas, kantavat heidän päälleen pesuvadin täynnä tulta ja polttavat lihan heidän ruumiistaan, ja sitten he sitovat köyden heidän päänsä ympärille, ottavat sitten kepin ja vääntävät päätä niin kovin, että silmät pullistuivat heidän päästään. Sitten he leikkaavat heiltä navan auki ja taluttavat heitä puun ympäri, kunnes heidän sisälmyksensä valuvat ulos. Jotkut he ottavat ja nyppivät heiltä parran samoin kuin on tapana riistää harja järjettömiltä elukoilta; sitten he lyövät heiltä kaulan poikki.

Naisparkamme he ripustavat käsistä, lyövät heitä vitsailla ja ruoskilla, leikkaavat heiltä nisät, pistävät heitä keihäillä ja piinaavat heidät kuoliaaksi. Lapsiparkamme he ottavat, sitovat heidät elävinä aidanseipääseen ja ampuvat sitten heidät täyteen käsijousen nuolia. He kokoavat yhteen kaikki lapset, jotka he saavat kiinni talossa, panevat salvan ovelle ja polttavat heidät sisälle. Jos joku lapsista ryömii ikkunasta tulta pakoon, he pistävät häntä keihäällä ja heittävät hänet jälleen tuleen.

Kun he meitä näin piinaavat, niin he sanovat, että meidän asumamme maa ja vesi kuuluu heille, ja tahtovat pakottaa meidät suorittamaan heille vuotuista veroa kolme valkonahkaa jokaiselta mieheltä ja puolet Kemijoesta ja kaikki maakunnan lohijoet aina Pyhäjoki-nimiselle joelle saakka, joka on Saloisten pitäjässä. Sen ulkopuolella on kivi, jonka nimi on Hanakivi; sitä he kutsuvat rajakseen, ja sieltä suoraan yli länsipuolelle Bjureklubbeen, joka on pitäjä, jonka nimi on Skällata, sitten sieltä taas pohjoiseen Tornioon ja Kemiin; ja ylimpänä Kemijoella on Rovaniemi-niminen niemi; Hanakiven ja Rovaniemen välillä on 50 peninkulmaa ja 60 peninkulmaa Bjureklubben ja edellä mainitun Rovaniemen välillä; sen he haluavat omistaa jne.

Sitä valitamme Jumalalle taivaassa ja teille. Lisäksi pelkäämme me miesraukat, että venäläiset menevät niin pitkälle kauppatavaroineen, että he lyövät, murhaavat ja polttavat ylipäätään koka maan jne. Rakkaat arvoisat herrat, venäläiset ryntäävät aina Viipuriin ja syyttävät meitä onnettomia miehiä. Jumala tietää, että me miesparat olemme tällaisia vitsauksia ja tällaista hätää jälleen kokeneet emmekä koskaan saa emmekä odota hyvää sanaa sieltä, vaan nautimme taivaan Jumalan ja teidän armoanne jne.

Viime vuonna me miesparat menimme Pyhän Eskelin aikaan Haukijärvellemme; meitä oli kai sata yhdessä; ja venäläiset tulivat sinne meidan luoksemme ja sanoivat, että oli tehty rauha viideksi vuodeksi. Välillä ei ollut enempää kuin 14 päivää; heti sen jälkeen he tulivat, löivät ja murhasivat 14 parasta talonpoikaa, mitä Kemin pitäjässä asui. Yksi talonpojista, joita lyötiin, [säilyi hengissä] ja hän huusi sangen voimakkaasti, jotta toiset kristityt kuulisivat. Yksi kristityistä, jonka nimi oli Henrik Juhaninpoika Ilmalasta, kuuli tämän huudon; hän itse pääsi kahden muun kanssa pakoon pienellä veneellä. Hän varoitti edelleen toisia talonpoikia; muuten heidät olisi kaikki lyöty; ja [venäläiset] ottivat heiltä enemmän kuin kolmesataa kippuntaa haukia, sekä niiltä, jotka tapettiin, että niiltä, jotka pääsivät pakoon jne.

Rakkaat arvoisat herrat, sitä suurta sopimatonta vahinkoa, murhaamista ja hävitystä, jota venäläiset meille ovat tehneet, valitamme taivaan Jumalalle ja teille jne. Voutimme Hannu Antinpoika lähetti meille sanan Pyhän Mikaelin aikaan, että te ja hyvät, kunnioitettavimmin kunnioitettavat herrat valtaneuvokset olisitte sopineet ja ankarasti kieltäneet venäläisiä tulemasta alemmas kuin Turkka-nimiseen kylään, joka sijaitsee kaksi peninkulmaa Oulusta, ja hän käski meitä, että kun venäläiset tulisivat alas, meidän pitäisi mennä heitä vastaan ja ilmoittaa heille tästä kiellosta, minkä me myös teimme.

Kun havaitsimme heidän tulevan tänä vuonna, lähetimme heitä vastaan seuraavat kunnon miehet, jotka olivat Kuiva-Henrik, Musta-Lauri, Henrik Holsti, Elev Laurinpoika, Juhani Hermanninpoika ja Juhani Sonanpoika, ilmoittamaan heille määräyksestä, etteivät he enää saa tulla alemmaksi kuin edellä mainittuun Turkkaan. Mikäli heitä haluttaisi olla sieIIä kauppatavaroineen, heillä oli lupa siihen siellä, mutta ei muualla; kansan pitäisi tulla sinne heidän luokseen ja ostaa mitä tarvitsisivat. Se venäläinen, joka sitten tavattaisiin edellä mainitun Turkan alapuolelta, syyllistyy rikokseen, josta rangaistuksena on hengen ja omaisuuden menetys jne.

Tätä he eivät ole noudattaneet, vaan ovat kulkeneet rantaa pitkin kylästä kylään, 36 venäläistä, ja liikkui huhu, että ne venäläiset, jotka olivat Lapissa, ja ne, jotka olivat täällä, olivat liittyneet yhteen ja olivat tahtoneet hävittää ja polttaa meidät Kemin pitäjän miesparat, ja he ryöstivät meiltä sata poroa ennen kuin voutimme tuli sinne. Kun hän kuuli huhun, että he eivät olleet tätä kieltoa noudattaneet ja olivat niin tehneet, niin hän antoi vangita 21 niistä venäläisistä ja antoi teloittaa 17 heistä, ja 3 säästyi ja pakeni Lappiin ja kertoi heille, että heidän seurueensa oli kokonaan teloitettu ja että vouti oli koonnut 1800 miestä, jotka tulisivat karkottamaan heidät. Kun he kuulivat, että maakunta oli varuillaan, he vetäytyivät takaisin Valkean meren rannalIe.

Ja elleivät venäläiset olisi saaneet sellaista läksytystä, he olisivat uudenvuoden päivänä tulleet hävittämään ja polttamaan Kemin pitäjän. 10 niistä venäläisistä oli Torniossa. Voutimme otti mukaansa 12 kunnon miestä, meni sinne, kutsui siellä pitäjän kokoon, luetti heille kirjeen, jonka te, hyvät arvoisat herrat, olette antaneet ja hyväksyneet, kielsi heitä sen mukaan kuin te olitte käskeneet, ja kirje kuului niin kuin edellä on kirjoitettu, ja pyysi heitä, etteivät he päästäisi venäläisiä menemään ennen kuin heidän voutinsa tulisi sinne, ja luovutti heille herrani kirjeen, jotta vouti voisi toimia sen mukaan.

Tätä eivät torniolaiset noudattaneet, vaan päästivät heidät vapaaksi ja he saivat aseita, käsijousia, keihäitä, nuolia, kilpiä ja muita aseita, joita he tarvitsivat meidän hävittämiseemme, niin että venäläiset sanoivat, että he eivät pelänneet edes sataa talonpoikaa, koska he olivat kulkeneet maassa, nähneet ja vakoilleet sitä, ja että kansa oli varsin köyhää eikä sillä ollut aseita.

Siitä saakka kun he heidät näin päästivät, olemme pelänneet aika paljon, ja torniolaiset menevät Lappiin, käyvät kauppaa ja tekevät rauhan venäläisten kanssa eivätkä ota lainkaan huomioon meitä onnettomia miehiä. Silloin kun me miesraukat olemme tehneet rauhan, niin olemme tehneet rauhan kautta koko Pohjanperän. Jos nämä torniolaiset hallitsisivat venäläisten ja lappalaisten kanssa, niin meidät miespoloiset ja koko yhteinen maa hävitettäisiin. Rakkaat kunnioitettavat herrat, pyydämme teiltä Jumalan nimessä, että torniolaiset ja me saisimme olla yhden herran alaisia siitä riippumatta, mitä vääryyttä he tekevät.

Kun menemme siellä käräjille ja valitamme, että he käyvät meidän metsiämme ja kalastavat meidän vesillämme, niin meille miesraukoille ei suoda laisinkaan oikeutta, vaan he sanovat, että heillä on arkkipiispa herranaan jne. Rakkaat kunnioitettavat herrat, jos joku tahtoo sanoa, ettei venäläisiä varoitettu tästä kiellosta, niin tahdomme me, alla mainitut onnettomat miehet, jotka ovat Juhani Nakkanpoika, Juhani Hermanninpoika, Kauppi Teppe, Lauri Kärppä, Juhani Sonanpoika, Äre Paavali, Niilo Ingolvinpoika, Lauri Kenni, Elev Laurinpoika, Kuiva-Henrik, Lauri Olavinpoika, Henrik Holsti, Juhani Bålk ja yhteinen kansa, jotka asuvat ja elävät Limingan, Iijoen ja Kemin pitäjässä, todistaa, vannoa ja täydellisesti yhtyä siihen, että voutimme Hannu Antinpoika ja me niin olemme heitä varoittaneet kaikin tavoin, niin kuin edellä on kirjoitettu. Varmemmaksi vakuudeksi ja paremmaksi varjelukseksi painatamme maakuntamme sinetin tämän kirjeen taakse, joka on annettu ja kirjoitettu Kemissä puolipaaston aikaan vuonna 1490 Jumalan syntymän jälkeen.

(kuva ei liity ko. kirjelmään, mutta on suomalainen keskiaikainen dokumentti)
Kategoria(t): Aineistoa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.